Kati Perkola muistelee uraansa kansainvälisen viennin parissa: “Lokotrack®-erikoiskuljetukset edellyttivät tarkkaa suunnittelua”

”Kaikki usean kymmenen tonnin painoiset ja kooltaan peruskoneita moninkertaisesti suuremmat Lokotrack®-murskaimet lähetettiin Tampereelta maailmalle luvanvaraisina erikoiskuljetuksina. Tarkkaa suunnittelua ja iso nippu papereita tarvittiin, ennen kuin murskain saatiin turvallisesti rekan lavetilla tien päälle”, muistelee uransa alkua kielenkääntäjä Kati Perkola, joka aloitti työnsä Lokomolla vientisihteerinä helmikuussa 1985 – samana vuonna, kun Lokotrack® sai alkunsa.  

Tuolloin vientiprosessista vastasi kolme ammattitaitoista naista, ja Perkola erikoistui Keski- ja Etelä-Euroopan asiakkaisiin vahvan saksan kielen taitonsa ansiosta. Työ sisälsi kaiken tarjouspyynnöistä toimitusdokumentteihin, rahoituksesta takuisiin, messujärjestelyihin ja asiakasvierailuihin – sekä niihin liittyviin käännöksiin.

Yhtiön ensimmäisen tietokoneen käyttäjä 

Lähes 30 vuotta kestäneen uransa aikana Perkola pääsi seuraamaan kaikkien toimistotöiden siirtymistä tietokonekantaan. 

”Pöydälleni kannettiin Lokomon ensimmäinen tietokone. Eräänä päivänä nuori mies oli tullut huoneeseeni kysyen tietokoneen levyke kädessään nimeäni ja tiedoston tulostusmahdollisuutta. Paikallani ollut kollegani varoitti miestä, että se on Katin kone ja voi olla aika vaarallista koskea siihen omin päin. Myöhemmin kävi ilmi, että tuo henkilö oli Nordberg-ryhmän tuleva toimitusjohtaja Olli Vaartimo." 

Vaikka tietokoneet helpottivat työtä, ei kahdeksan tunnin työpäivä aina riittänyt Perkolalle. 

”Asuin lapsiperheen äitinä Kangasalla, josta kesäisin pyöräilin aamuseitsemältä päiväkodin kautta töihin Hatanpäälle. Onneksi siihen aikaan isoveljet saivat hakea tyttären päiväkodista, sillä kotiinpaluu ajoittui useimmiten lähemmäksi iltaseitsemää”, hän muistelee. 

Yllättäviä tilanteita  

Perkolan työuraan mahtuu myös sattumuksia ja kommelluksia, joissa kaikki ei mennyt ihan suunnitellusti. 

”Yhden Lokotrack-murskaimen piirustukset olivat hieman sinne päin, jolloin lavettimatkan aluksi kuorman ylimpänä ollut generaattorin hattu jäi kiinni ensimmäiseen rautatiesiltaan. Singaporessa taas laite pysähtyi ro-ro-aluksen ramppiin, ja laiva satamaan jumiin.” 

“Lokotrack pääsi kulkemaan ajamalla omin neuvoin usein pieniäkin teitä. Itävallan mutkaisen alppitien ylitys oli kerran kuitenkin liikaa, laite pysähtyi poikittain tielle estäen koko liikenteen molempiin suuntiin. Suunnittelun asiantuntijoiden ytimekäs kommentti tilanteeseen kuului: tarttis varmaan tehdä jotakin”, Perkola muistelee.